Kyseessähän on siis uutinen Vancouverin pikaluistelijoiden käyttämistä asuista, jotka ovat mukamas lolita-tyyliset. Ilta-Sanomien artikkelin kirjoittanut Leena Jokinen kuvaa asua: ”Hänen kullanvärisessä harjoitusasussaan yläosan leikkaus tuo mieleen korsetin. Haalarin alaosassa on ylimääräisenä somistuksena pari kangaslappua ja naruja eli stringit”.
Pienen googletuksen perusteella kuvittelisin että korsettimaisen rakenteen tarkoitus on tukea kehoa jotta se pysyisi paremmin vakaana. Stringien tarkoitusta en tiedä, mutta on satavarmaa että kyse ei ole ”somistuksesta” vaan käytännöllisyydestä. Jos osaisin japania, selviäisi asun salat varmaan puvun valmistajan omilta sivuilta, jossa näkyy olevan varsin kattavasti tekstiä ja kuvia kyseisestä puvusta ja sen aerodynaamisista ominaisuuksista.
Eniten kuitenkin ihmettelenkin miksi Ilta-Sanomat julkaisee kuvia tästä eriskummallisesta asusta, jos ne kuvat kerta ovat Ilta-Sanomien itsensä mielestä kuvia alaikäisen tytön mauttomasta hyväksikäytöstä.
Oikeusministeriön ”Rasistiset rikokset”-työryhmä on aiheuttanut äkäistä murinaa sananvapaus-aktivisteissa ehdotuksellaan, jonka mukaan pelkkä rasistiseen materiaaliin linkkaaminen pitäisi tehdä laittomaksi. Ehdotuksena on että kaikenlainen ”asettaminen yleisön saataville” myös epäsuorasti tulisi olla rikollista, kunhan teko on tahallinen eli linkin tekijä tietää mitä linkin takana on.
Lakia ei varmaankaan voisi kiertää teknisyyksiin vedoten, esimerkiksi siten että rasistisesta linkistä ei tehdä klikattavaa. Oikeusministeriön työryhmän mietintö kuitenkin tähtää tuomitsemaan sellaisen linkkikokoelman kasaamisen jonka avulla rasistista materiaalia on helppo löytää, joten tuomion varmaan voisi saada pelkästä listasta artikkelien nimiä, jos tekijä tietää että artikkelit löytyvät helposti googlella. Nähdäkseni myös pelkkien toimivien hakusanojen tai tiedostonimien julkaisu voisi olla tällöin asettamista yleisön saataville.
Hypätäänpä hieman eteenpäin aiheessa ja siirrytään rasismista kertaluokkaa pahempaan viholliseen, lapsipornoon. Ilta-Sanomat uutisoi tapauksesta jossa Disney Worldin turvamies jäi kiinni lapsipornon hallussapidosta, mutta yllättävänä yksityiskohtana Ilta-Sanomat mainitsee tiedostonimiä näille lapsipornotiedostoille. Tiedostonimet ovat ikäänkuin hakusanoja, linkkejä, ja Ilta-Sanomat varmasti tietää mihin nämä hakusanat viittaavat. Erityisesti ihmettelin tuota hieman harvinaisempaa tiedostonimeä ”mafiasex”.
Kasasin rohkeuteni ja googletin, tulokset yllättivät hieman. Ensimmäisten tulosten joukossa oli seloste että kyseisellä hakusanalla löytää p2p-verkoista lapsipornoa ja linkki johonkin videopalveluun. Videopalvelussa olevan videon tiedostonimi vaikutti erittäin aidolta, ja tämän google-haun tulosten tiedoilla varmasti saisi lapsipornoa nähtävilleen. Pahimmassa tapauksessa tuo google-haun tulosten videokin olisi lapsipornoa, en uskaltanut tarkistaa mitä siinä videossa oikein on.
Ilta-Sanomat siis asettaa lapsipornoa yleisön saataville kertomalla tiedostonimen, jonka toimittaja on varmasti tiennyt viittaavan lapsipornoon. Toimittajan olisi pitänyt ymmärtää että pelkkä tiedostonimi usein riittää että itse tiedosto löytyy, joten saattaminen yleisön saataville on ollut tahallista.
Mikäli lapsipornon levitykseen pätisivät samat säännöt kuin nyt on suunnitteilla kiihottamista kansanryhmää vastaan, Ilta-Sanomien toimittaja olisi mahdollisesti pian matkalla poliisikuulusteluihin. Enkä voi uskoa että rasismiin liittyvät lait jäisivät ikinä tiukemmiksi kuin lapsipornolait, joten eiköhän lapsipornon lainsäädäntökin muutu siten että pelkkä siitä puhuminen johtaa pian seurauksiin. Ihan niinkuin rasismin kohdalla ollaan nyt tekemässä.
Kaarina Hazardin kolumni on herättänyt paljon kommentteja, eikä syyttä. Hazard toki puolustelee että kyseessä oli mediakritiikki ja teksti kohdistuukin kirjoitteluun jota Halmeen kohdistuu.
Muistan itse kolumnia lukiessani että kaksi ensimmäistä kappaletta huvittivat mutta kolmannen kohdalla meinasi räjähtää pää. ”Muistokirjoitukset pullistelivat oksettavaa sankaruutta, kummaa paatosta, jossa mies sai väistyä tarinan tieltä”, laukoo Hazard. Halveksuuko Kaarina siis sitä että vainajasta puhutaan kauniisti ja kunnioittaen? Eikö Halme sitten parhaina vuosinaan muka ollut sellainen kuin nyt jälkeenpäin muistellaan, ja mikä niistä ikävien asioiden unohtamisesta tekee niin oksettavaa? Mediakritiikkiä tai ei, Kaarina ei selvästikään arvosta sitä ettei Halmetta muistella viimeisten elinvuosiensa virheiden vaan sitä aiempien saavutustensa takia. Miksipä Hazard muuten nostaisi aiheen tällälailla pöydälle?
Kaikkea voidaan toki katsoa monelta kantilta, mutta ymmärtääkseni muistokirjoituksissa on tapana katsoa asioita hyvältä kantilta ja vainajaa kunnioittaen. Tämänlainen kunnioitus on kuitenkin Kaarinasta jollaintapaa kyseenalaista, en ymmärrä miksi. Ehkä hän haluaa itse kuoltuaan tulla muistetuksi ärsyttävänä tätinä joka aina valitti kaikesta ja oli lihava ja ruma. Pelkään pahoin että hänestäkin tullaan kuitenkin aikanaan kirjoittamaan varsin kunnioittavasti, joten Hazardin on parasta kirjoittaa etukäteen oma muistokirjoituksensa jotta saa mieleistänsä ihmisarvon tallaamista aikaan.
Hazardin kolumnin kruunaa kuitenkin sen lopetus: ”salaa ihmettelemme, miksi tämä Matti Nykänenkin täällä vielä heiluu”. Tämä on varsin suorasanainen kehoitus että Nykäsen tulisi tappaa itsensä, jonka Kaarina esittää ikäänkuin median suulla. Että olisi kiinnostavampaa jos hänkin nyt menisi jo. Miksi Hazard on halunnut tämänkin nostaa esille? Viitataanko tässä johonkin spesifiseen juttuun tai mikä tässä oikeastaan nyt on pointtina? Vai onko kritiikin kohteena tälläkertaa ihan yleistäen se että julkkisten kuolema tuottaa vilkkaan uutispäivän? Jos tarkoituksena oli paheksua sitä että jonkun kuolema tuo medialle leipää pöytään, häpäistään nyt samalla ruumisarkkufirmat ja hautaustoimistot - mokomat perkeleet kun kuitenkin salaa toivovat mahdollisimman suuria juhannuksen hukkumistilastoja ja kunnon rutto olisi kuin lottovoitto. Miksei kukaan koskaan kritisoi kuolemasta hyötyvää hautausbisnestä?
Ehkä olen hieman katkera että tämänlainen sekamelska ollaan hyväksymässä puhtaana mediakritiikkinä, kritiikin kohteena kun oli se että Halmeesta kirjoitettiin liian positiivisesti. Hazard olisi halunnut että Halmeesta olisi kirjoitettu negatiivisiakin puolia, ja niiden mainitsematta jättäminen oli Kaarinasta varsin oksettavaa tarinankerrontaa jossa itse mies oli unohtunut. Virheetkö ne nyt miehen tekevät? Vaan eiköhän Nykästäkin tulla jälkeenpäin muistelemaan nimenomaan mäkihyppääjänä ja jostain arkistoista kaiveta vanhoja videonauhoja ja julisteta sankariksi, että en itse näe uutisoinnissa mitään siinämielessä kummallista. Eivätpä uutiset muutenkaan ole koskaan kertoneet asioiden ”todellista” laitaa yhtään mistään.
Ja katkera olen siis siksi että olen itse saanut käräjillä tuomion tekemästäni parodiasta jonka tarkoituksena tuomioistuimenkin mielestä oli avata keskustelua. Tuomari kuitenkin päätti että parodiani oli ”epäonnistunut”, eikä asiallinen tarkoitus täten ollut mikään puolustus sille että parodiani kritisoima kohde tekstistäni suuttui. En ollut tätä ennen tiennyt että kirjalliset taideteokset voidaan tuomioistuimessa julistaa epäonnistuneiksi, ja olenkin hieman harmissani ettei Hazardin teos liene päätymässä tuon samaisen taideraadin arvioitavaksi. Ilmeisesti olisin jäänyt ilman tuomiota jos olisin käyttänyt tälläistä suorempaa ja rienaavaa kritiikin muotoa joka kärjistäen kerjää verta nenästään, todennäköisesti juttu ei olisi tällöin mennyt edes syyttäjälle asti! Pitääpä muistaa ensikerralla ja ottaa oppia mestari Hazardin tekniikasta…
Asia menee toki hovioikeuden käsittelyyn ennenpitkää, mutta sitä odotellessa ei voi kuin ihmetellä käräjäoikeuden antamaa tuomiota koskien ”Pelastakaa Pedofiilit”-sivustoa. Oikeuden mielestä kyseessä on nimittäin epäonnistunut yritys tehdä parodiaa, joka on tätänykyä sitten rikos.
”Käräjäoikeus ei epäile oikeudessa kuullun Nikin ajatusta toimia keskustelutarkoituksessa. Siitä huolimatta hänen julkaisemansa sivusto on sisällöltään sellainen, että sitä ei voi pitää parodiana vaan sivuston tehneen Suvi Kuikan työtä ja Pelastakaa Lapset ry:n toimintaa halventavana. Sen vuoksi Nikin epäonnistunut parodiatarkoitus ei poista hänen menettelynsä rangaistavuutta.”
Nyt kävi näin. Sivusto ei mielestäni halvenna ketään tai mitään, joten valitan tietysti hovioikeuteen. Sillävälin voitte lukea juuri äskettäin rautalangasta vääntämäni selityksen sivuston ideasta, josta löytyy myös linkit teoksiin jos haluatte itse nähdä mistä on kyse.
Internet-aktiivi ja muutenkin kaikin puolin ärsyttävä setä Matti Nikki haluaa kieltää kokonaan hakkausveitsiksi kutsumansa nopeakäyttöiset veitset ja puukot.
Nikki mukailee kansanedustaja Jyrki Kasvin (vihr.) näkemystä, jonka mukaan räiskintäaseet tulisi kieltää kokonaan. Nikki toivookin että aselakia uudistaessa otettaisiin myös hakkausveitset huomioon.
- Nopeakäyttöisten veitsien ja puukkojen ominaisuuksiin kuuluu, että aseella voi lyödä monta iskua nopeasti peräkkäin pelkästään kättä heilauttamalla. Näitä aseita hankitaan usein esimerkiksi tavarataloissa ja ostoskeskuksissa tapahtuvia ruotsalaisten ulkoministerien puukotuksia varten.
- Hakkausveitsien salliminen sen takia, että on olemassa myös eräitä ruonlaittotapoja, joissa kyseisiä veitsiä käytetään, ei ole perusteltua. Kieltämällä hakkausveitset luvallisten aseiden joukosta poistetaan tehokkaimmin tappamiseen sopivin asetyyppi. Kokkauksestaan luopumaan joutuville löytyy keittiöaskareiden laajalta kentältä sellaisia ruoanlaittotapoja, jossa käytetään hitaita kertaladattavia leikkuuvälineitä tai ihan vaan huhmaretta, Nikki perustelee.
Nikki kysyykin, voiko hakkausveitsiin perustuva kotikokkaus olla Suomessa este tehdä ihmisten turvallisuutta parantavia lakiuudistuksia.
Luin juuri Iltalehden verkkosivuilta lyhyen jutun ”Linden tuimana: Yle-maksu kaikille”. Ymmärtääkseni jokaisen kansalaisen niskaan on tipahtamassa siis mediamaksu jolla turvataan Ylen sisällöntuotanto.
Koska perusteena on nimenomaan painotettu sisällön tuottaminen ja sen turvaaminen, vaadinkin että sisältö vapautetaan täydellisesti maksajiensa käyttöön. Vaadin oikeutta Ylen tuottaman materiaalin vapaaseen levitykseen ja vapaaseen käyttöön. Tämä voitaisiin toteuttaa julkaisemalla kaikki Yleisradion tuottama sisältö vapaan lisenssin alaisena, esimerkiksi nettimaailmasta tutulla Creative Commons -lisenssillä. Lisenssi mahdollistaisi myös teosten muuntelun ja käytön toisten teosten osana, ja lisenssin myöntäjänä Yle voi halutessaan asettaa vaatimuksen lähteen maininnasta tälläisissä tapauksissa.
Myös levitysformaatit olisi avattava, nykyinen Yle Areenan Windows Median käyttö on kestämätöntä. Moderni maailma kaipaa sisältöä teräväpiirtona ja korkealaatuisena, ei suttuna tietokoneen ruudulla. Teräväpiirron vaatimien suurten tiedostojen levitys voitaisiin toteuttaa bittorrent-tekniikkaa hyväksikäyttäen joka keventäisi Ylen jakeluverkon resurssitarvetta, naapurimaassamme toimiva Pirate Bay on näyttänyt että teknologia toimii. Järjestelmä saataisiin nopeasti pystyyn kun ensimmäisessä vaiheessa keskityttäisiin vain korkealaatuisten mediatiedostojen levitykseen ja tehtäisiin helppokäyttöinen ja kaikille sopiva käyttäjäkokemus vasta sitten kun runkoteknologia toimisi.
Mutta siis, ihan oikeasti: mitä ihmeen pelleilyä se on että kansa maksaisi sisällöntuotannosta joka sitten jäisi jonkun muun omaisuudeksi? Se että rahoillani tuotettua sisältöä saisi omaan käyttöön vain 50 euron teoshinnalla jostain Yle Shopista ei vastaa oikeustajuani, kun levityskustannukset Internetissä bittorrent-tekniikalla olisivat lähemmäs nolla euroa. Jos maksan työstä, haluan saada myös rahoittamani työn tulokset - tämä on ehto josta ei voi tinkiä.
Jos maksu kerran on pakollinen niin vaadin myös että saan rahoilleni todellista vastinetta. Vapauta tuottamasi teokset, YLE!
Kuvitellaan että poliisi kasaa listaa salakapakoista ja jakaa listaa kollegoilleen ja muille valituille. Poliisi kiertää lätkimässä tarroja listalla olevien kapakoiden oviin joissa kerrotaan että paikalla harrastetaan rikollista toimintaa. Pidätyksiä ei kuitenkaan tehdä eikä rikollisia ilmeisesti edes haluta saada kiinni, poliisi sanoo suorin sanoin ettei sitä kiinnosta tutkitaanko epäiltyjä salakapakkoja jostain rikoksesta vai ei.
Lista on äärimmäisen salainen ja se joutuu välittömästi kansalaisaktivistien kritiikin kohteeksi. Aktivistit kiertävät koko kaupungin korttelit läpi ja kirjaavat ylös missä tarroja näkyy ja lista salakapakoista on valmis. Listalla on ihan tavallisia ravintoloita joissa ei varmasti ole mitään laitonta meneillään, ja monilla listan kapakoista on asiaankuuluvat anniskeluluvat. Selviääkin ettei poliisi kysynyt yhdestäkään listatusta kohteesta onko heillä paperit kunnossa vai ei.
Aktivisti julkaisee salakapakoiden listan ja suuntaa kritiikkiä poliisiin. Aktivistin mielestä lista on paitsi laiton myös täysin tehoton rikollisen toiminnan torjumiseen. Listan julkaissut aktivisti vaatii että rikoksiin myös puututtaisiin eikä vain liimailtaisi oviin tarroja. Kapakkaanhan kuitenkin pääsee ja tarrat aiheuttavat asiakaskatoa laillisille ravitsemusliikkeille. Aktivistien mielestä poliisi on ylittänyt valtuutensa.
Tilanteen kärjistyessä poliisi ottaa järeät toimet käyttöön ja aloittaa salaisen listan julkaisijasta rikostutkinnan. Aktivistia syytetään avunannosta alkoholipitoisen aineen välittämiseen, avunannosta veropetokseen ja avunannosta rattijuopumukseen. Perusteena on se että lista tuo näkyvyyttä laittomille baareille joiden myynti lisääntyy listan julkaisun seurauksena, ja täten tapahtuu rikoksia joita ei muuten olisi tapahtunut.
Pisteenä i:n päälle aktivistin kotiosoite laitetaan myös salakapakoiden listalle ja oveen liimataan laittomuuksista varoittava tarra, koska aktivistin listaa voisi käyttää salakapakoiden löytämiseen. Aktivisti koittaa valittaa, mutta syyttäjä viisastelee että kyseessähän on vain poliisin mielipide, eikä moinen julkinen leimaaminen täytä kunnianloukkauksen määritelmää koska tarra koskee asuntoa eikä siellä asuvaa henkilöä.
Poliisi ei yhäkään tee juuri mitään salakapakoiden sulkemiseksi vaan antaa niiden olla. Asiasta syntyy mielenosoituksia ja kansainvälinen kohu lehdistössä ympäri maailman. Poliisi päättää käydä listan läpi ja poistaa lopulta noin puolet listan salakapakoista ja toteaa ettei niissä enää näkynyt merkkejä rikollisesta toiminnasta. Kameran kanssa liikkuva poliisi napsii lisäksi baareista paikanpäältä kuvia käytettäväksi aktivistia vastaan rikostutkinnassa.
Syyttäjä ei kuitenkaan usko että kuvat riittäisivät osoittamaan että kuvissa näkyvät mahdolliset rikokset olisivat juuri niitä mitä aktivistin listan julkaisuhetkellä osoitteissa tapahtui. Tällä perustein syytettä avunannosta ei todisteiden puuttuessa nosteta. Poliisi tulkitsee tilanteen niin että aktivisti on yhä syyllinen, koska syyttäjä ei perustellut syyttämättäjättämistä epäillyn syyttömyydellä vaan todisteiden puutteella. Poliisi jää miettimään pitäisikö tutkinta aktivistia vastaan aloittaa uudestaan että tämä joutuisi vastuuseen lapsellisesta öykkäröinnistään.
Vuosi on kulunut tapahtumien alusta, ja enää vajaa prosentti aktivistien listan baareista on yhä poliisien nykyisellä salakapakoiden listalla. Aktivisti vaatii päästä pois listalta koska tarra ovessa on käynyt ärsyttämään. Poliisin vastattua kieltävästi, aktivisti vie asian hallinto-oikeuteen. Siinä kuluu varmaan toinenkin vuosi ellei pidempäänkin.
…
Onko tarina mielestäsi aivan absurdi? Vaihdahan tarinassa salakapakat Internetin lapsipornosivustoiksi ja se on täyttä faktaa.
Estolistan julkaisusta seurasi rikostutkinta avunannosta lapsipornon levitykseen. Syytteitä ei nostettu todisteiden puuttuessa, joka poliisin mielestä tarkoittaa ettei minua ole todettu syyttömäksi. Poliisin estotoimia kritisoiva verkkosivustoni lapsiporno.info antaa monille eteen poliisin tiedotteen jossa valheellisesti väittetään että sivustolla levitettäisiin lapsipornokuvia. Tämä ei kuitenkaan ole kunnianloukkaus sillä ”tässä riitelevät asiat eivätkä henkilöt”, nimeäni kun ei ole estotiedotteessa vaikka se onkin minun henkilökohtainen sivustoni.
Missä menee rikosoikeudellisen avunannon ja poliisin kritisoimisen raja? Ymmärtäisin ehkä reaktion jos olisin sanonut ”täältä saa lapsipornoa eikä poliisia tarvitse pelätä”, mutta entäpäs ”täällä levitetään muka lapsipornoa muttei kyllä näy, miksei poliisi puutu asiaan jos siellä muka on jotain?”
Ylläpitämäni verkkosivusto on ollut jo yli vuoden keskusrikospoliisin salaisella estolistalla ja monia lukijoita tervehtiikin poliisin lapsipornosta kertova tiedote. Pitkään kestänyt rumba tuntui hetkeksi päättyneen kun valtionsyyttäjä Mika Illman lähetti mailitse päätöksen, että syytteitä ei nosteta koskien sivustoani. Ensimmäiseksi mietin että aikookohan KRP pyytää anteeksi sivujeni estotoimia, mutta luettuani syyttämättäjättämispäätöksen olen siihen hieman pettynyt.
Normaalisti syyttämättäjättämispäätös on hieno asia. Se tarkoittaa että kun syytettä ei tule, ei voi tulla tuomiota eikä täten seuraamuksiakaan. Ongelma on kuitenkin siinä, että estotoimien kohdalla syyllisyysolettamus on nurinkurinen. Minut on KRP:n taholta todettu syylliseksi kunnes toisin todistetaan, enkä pääse pois salaiselta lapsipornon estolistalta ennenkuin tuomioistuin vapauttaa minut syytteistä. Enkä tosin välttämättä silloinkaan, koska KRP on myöntänyt että rikosoikeudella ei ole juuri mitään tekemistä estotoimien kanssa.
Tietokone.fi:n jutussa KRP:n Lars Henriksson muistuttaakin estotoimien realiteetista: ”pitää kuitenkin muistaa, että estotoiminta ja tämä rikosoikeudellinen puoli ovat kaksi eri asiaa”. HS.fi:n jutussa mennään vielä suoremmin, ”Estotoimintaa koskeva laki ei edellytä rikosta Suomessa, jotta sivusto voidaan lisätä listalle”.
Koska asia ei päätynyt tuomioistuimeen, en voi todistaa syyttömyyttäni. Uutisotsikot ovat sen mukaisia, niistä saa kuvan että olisin muuten syyllinen mutta asia nyt kaatui kun ei ollut riittävästi näyttöä. KRP:n päätös pitää minua estolistalla tukee tälläistä linjausta, että syyllinen olisin vaikka nyt ei tuomiota tullutkaan. Saattaakin olla että KRP aloittaa uuden kierroksen, uusi tutkintapyyntö, uusi esitutkinta, uusi syyteharkinta. Tätä sitten jatketaan niin kauan kunnes estotoimille saadaan oikeutus tai tuomioistuin selvin sanoin tyrmää koko jutun.
Syyllinen kunnes toisin todistetaan?
Syyttämättä jättäminen tarkoittaa etten vapaudu syytteistä?
Tiivistelmä: Aki halusi suorittaa siviilipalvelusta, mutta parempaan virkaan siirtyvä esimies antoi viime töikseen lainvastaisen lykkäyksen kesken palveluksen. Aki riitautti päätöksen joka osoittautui lainvastaiseksi. Akin mielestä tämä tarkoitti että hänen palveluksensa oli kokoajan ollut menossa ja kello käynyt, hän kun olisi halunnut hoitaa asian alta pois mahdollisimman nopeasti.
Summa summarum: Vaikka siviilipalveluskeskus tahallaan haittaa aiheuttaakseen väärensi asiakirjoja, keskuksen näkemys asioista jäi käytännöksi. Palvelus oli virallisesti keskeytynyt vaikka se oli tehty Akin tahdon vastaisesti, lain vastaisesti, ja tapauksen kuvauksen perusteella väittäisin vielä että siviilipalveluskeskus on syyllistynyt rikokseen väärentäessään lääkärinlausunnon.
Itse olen Akin kannalla. Mikäli laillista päätöstä palveluksen keskeytymisestä ei tehty, se on silloin jatkunut kokoajan. Muun väittäminen tarkoittaisi että siviilipalveluskeskuksella olisi mielivaltaisesti oikeus tehdä lainvastaisista päätöksistään lainvoimaisia. Olen hämmentynyt että asia on mennyt oikeuskaarensa läpi ja Aki istuu nyt vankilassa, tämmöisestä pitäisi ehdottomasti valittaa EU:lle.
Lex Nokia on taas uutisissa, ja tälläkertaa olen aidosti yllättynyt käänteestä.
”Hallituspuolueiden eduskuntaryhmien puheenjohtajat ovat käyneet ns. pelisääntökeskustelun Lex Nokian eli sähköisen viestinnän tietosuojalain äänestyksistä eduskunnassa.”
”Hallituspuolueiden eduskuntaryhmien puheenjohtajat totesivat, että pelisäännöt koskevat kaikkia hallitusrintaman eduskuntaryhmiä. Ns. pelisäännöillä tarkoitetaan tässä yhteydessä, että hallituspuolueiden kansanedustajat tukevat eduskunnassa hallituksen lakiesityksiä.”
Miksi asiasta edes äänestetään jos kerta on jotkin säännöt jotka takaavat valmiiksi äänestystuloksen? Onko edustajan todellakin pakko äänestää sellaisen asian puolesta jota henkilökohtaisesti vastustaa? Mites kansalle annetut lupaukset, entäpä ne periaatteet joiden takia sinne eduskuntaan päästiin? Käykö kansaa edustavalle kansanedustajalle jotenkin huonosti jos ei noudata noita pelisääntöjä?
Ja mitä valtaa kansanedustajilla sitten oikein on? Onko hallituspuolueen kansanedustajilla lupa puhua vain lämpimikseen?
